Analyysi artikkelista: Pääkirjoitus: Yleisradio maksaa lobbareille 200 000 euroa, että se saisi pitää yli 500 000 000 euron salaisuuden
Composite-pistemäärä lasketaan tuomariraadin (3 kielimallia) antamista osapisteistä painotetulla kaavalla. Versio 2.0.
Yhdistää sisällön, omaperäisyyden, JSN-laadun sekä vinouman, klikkiotsikoinnin ja polarisaation puuttumisen.
- GPT-5.6 Luna82
- Mistral Small85
- TypeSafe Jev72
- Gemini 3.1 Flash Lite85
Näytetty luku on raadin (4 kielimallia) antamien pisteiden mediaani — kahden keskimmäisen pisteen keskiarvo.
Vinoumapisteet 0–100: matala on neutraalia, korkea voimakkaasti vinoutunutta.
- GPT-5.6 Luna42
- Mistral Small20
- Gemini 3.1 Flash Lite35
Näytetty luku on raadin (3 kielimallia) antamien pisteiden mediaani — keskimmäinen annetuista pisteistä, ei keskiarvo.
JSN-laatu 0–100: kuinka hyvin artikkeli noudattaa Journalistin Ohjeita.
Lukijalle jää vaikutelma, että Ylen salailu ei ole periaatteellinen sananvapauskysymys vaan verovarojen käytön peittelyä, jota ajetaan lobbareilla. Jutun sanavalinnat ja esimerkit ohjaavat tulkitsemaan, että avoimuus olisi sekä mahdollista että tehokkuuden edellytys, ja että vastaväitteet ovat tekosyitä.
Pääkirjoitus väittää, että Ylen verorahoituksen käyttöä suojataan julkisuudelta lobbaamalla, ja käyttää konkreettisia euromääriä sekä sananvapaus- ja yhdenvertaisuusperustelujen kritiikkiä. Se on selvästi kantaa ottava ja rakentaa johtopäätöksen vahvasti kirjoittajan tulkinnan varaan.
Tarkista tiedot alkuperäisestä lähteestä.
Teksti on pääkirjoitus ja käyttää voimakkaasti latautunutta, syyttävää kehystä ("pimityshaluja", "salaisuudet", "irvokas"), sekä rakentaa yksipuolisen syy-seurausketjun lobbaamisen ja salailun motiivin välille. Rakenteellisesti vastapuolen (Ylen) näkemykset esitetään lähinnä lyhyinä perusteluina, jotka kirjoittaja kumoaa ilman laajaa vastapuolen kuulemista tai vaihtoehtoisten selitysten käsittelyä. Lisäksi artikkeli tekee vahvan lopputulkinnan yhdestä ainoasta syystä, mikä nostaa vinoutuneisuuden tasoa.
Kehys painottaa verovarojen käytön julkisuutta ja julkisuusvelvoitteiden laajentamista sekä esittää Ylen vastustuksen tekosyynä. Ideologinen ydin liittyy julkisen vallan ja verovarojen käytön valvontaan ja läpinäkyvyyteen, ei niinkään arvoliberaaleihin tai -konservatiivisiin kulttuuriteemoihin. Koska tekstissä korostuu valvonnan ja julkisuusvelvoitteen tiukentamisen tarve, kehys taipuu oikealle päin läpinäkyvyyden ja julkisen tilivelvollisuuden painotuksena.
Korostetut näkökulmat Näkökulmat joita artikkeli painottaa suhteessa muihin
- Verovarojen käytön läpinäkyvyys on periaatteellinen oikeus ja tehokkuuden edellytys
- Ylen lobbaus ja salailu tulkitaan peittelyksi, ei periaatteelliseksi sananvapausperusteluksi
- Ylen omat selvitykset esitetään itse tuotettuna ja siksi vähemmän uskottavana
Kritisoidut tahot
- Yleisradio
- Yle
- Ylen vastedesk
Todellisuustarkistus
Tekoäly lukee artikkelin ja hakee vertailutietoa. Tämä kestää yleensä 10–20 sekuntia.
Miten juttu suhteutuu todellisuuteen: onko luku iso vai tavanomainen, onko tämä poikkeus vai jatkuvaa, millä keinoilla lukijaa ohjataan — ja mitä jutussa jää kertomatta.
Ketkä saavat äänen
Julkinen rooli
Pelkkä nimi ei riitä taustan tutkimiseen.
Muut äänet
Henkilöt jotka saavat jutussa äänen ilman että heidän asemaansa kerrotaan.
Tarkemmat havainnot
1 Mitä jätettiin kertomatta
- Todistusaineisto Lobbaamisen sisällöstä ja siitä, miten 200 000 euron summa tarkalleen liittyy tiettyihin tavoitteisiin, ei anneta yksityiskohtaista näyttöä tai lähdeviitettä. — Ilman tarkennusta lukija ei voi arvioida, onko kyse laajasta vaikuttamisesta vai rajatusta edunajamisesta, ja väite jää tulkinnan varaan.
- Vastakkainen näkökulma Jutussa ei käsitellä laajasti vaihtoehtoisia perusteluja sille, miksi julkisuusvelvoitteita tai tietojen tarkkuutta voidaan rajata (esim. tietoturva, sopimukselliset tai kilpailulliset näkökohdat) kuin yleisellä tasolla. — Vastapuolen argumentit jäävät yksittäisiksi lauseiksi, jolloin lukijan on vaikea punnita, olisiko olemassa kompromissiratkaisuja.
- Seuraukset Artikkelissa ei kuvata konkreettisesti, mitä tapahtuisi käytännössä, jos Ylen menot ja sopimukset avattaisiin nykyistä laajemmin (miten se vaikuttaisi toimintaan, kustannuksiin tai sananvapauden toteutumiseen). — Ilman seurauksia lukija saa normatiivisen vaatimuksen, mutta ei kokonaiskuvaa vaikutusmekanismeista.
2 Tunnevetoaminen ja tekniikat
Havaitut tekniikat Tunnistetut journalistiset tekniikat joilla artikkeli painottaa tiettyjä näkökulmia
Tunnevetoaminen Artikkelin tunnevetoamisen keinot ja tunnetekniikat
Huoli kohdistuu siihen, että veronmaksajat eivät saa tietoa rahankäytöstä ja että varoja käytetään tavalla, jota ei kestä julkisuus.
Teksti ilmaisee moraalista paheksuntaa Ylen väitettyä lobbaamista ja salailua kohtaan sekä pitää perusteluja irvokkaina.
Kirjoittaja käyttää voimakkaita arvottavia ilmaisuja kuten "pimityshaluja", "irvokas" ja "surkuhupaisia" kuvatessaan Ylen toimintaa ja perusteluja.
Teksti rakentaa vastakkainasettelun veronmaksajien oikeuden tietää ja Ylen salailun välille, ja esittää lobbaamisen keinona vaikuttaa hallituksen politiikkaan.
Artikkeli tekee normatiivisen johtopäätöksen, ettei veronmaksajien etu voi olla se, että mediayhtiö vaikuttaa hallitukseen ja taistelee salaisuuksiensa puolesta.
Teksti käyttää retorista muotoa (esim. "Ei voi olla veronmaksajien etu..."), joka ohjaa lukijaa samaan lopputulokseen.
Pääkirjoitus vetoaa selvästi tunteisiin ja moraaliseen arvioon: se käyttää latautunutta kieltä ja tekee vahvoja, yksipuolisia johtopäätöksiä. Tunteellinen kehys ei ole pelkkä taustasävy, vaan se ohjaa lukijan tulkintaa koko väittelyasetelmasta.
3 Otsikkoanalyysi ja kärjistys
Otsikkoanalyysi Otsikon kohta-kohdalta tarkastelu: vastaako sisaltoa, klikkihoukutus, sananvalintojen lataus. Otsikolla on suuri vaikutus — moni lukija ei pääse sisältöön asti.
Otsikko väittää: "Yleisradio maksaa lobbareille 200 000 euroa, että se saisi pitää yli 500 000 000 euron salaisuuden". Sisällössä väitetään, että "Käytännössä Yle käyttää 200 000 euroa veronmaksajien rahaa siihen, etteivät veronmaksajat saisi vastedeskään tietää" ja että Yle käyttää "yli 500 miljoonaa euroa" veronmaksajien rahaa, mutta "salaisuus"-kehys ja motiivin varmuus ovat vahvasti kirjoittajan tulkintaa.
- GPT-5.6 Luna84
- Mistral Small95
- Gemini 3.1 Flash Lite70
Näytetty luku on raadin (3 kielimallia) antamien pisteiden mediaani — keskimmäinen annetuista pisteistä, ei keskiarvo.
Otsikko väittää, että Yleisradio maksaa lobbareille 200 000 euroa, jotta se saisi pitää yli 500 000 000 euron salaisuuden.
Otsikko käyttää syyttävää kehystä ja voimakkaita sanoja kuten "lobbareille" ja "salaisuuden": "Yleisradio maksaa lobbareille 200 000 euroa, että se saisi pitää yli 500 000 000 euron salaisuuden".
- GPT-5.6 Luna78
- Mistral Small90
- Gemini 3.1 Flash Lite75
Näytetty luku on raadin (3 kielimallia) antamien pisteiden mediaani — keskimmäinen annetuista pisteistä, ei keskiarvo.
Artikkeli rakentaa vahvan vastakkainasettelun veronmaksajien oikeuden ja Ylen salailun välille: "Oikeasti verovarojen käytön pitäisi olla julkista." ja tekee demonstroivan johtopäätöksen: "Todellisuudessa siihen, ettei verovarojen käytöstä haluta tehdä julkista, voi olla vain yksi syy".
- GPT-5.6 Luna62
- Mistral Small75
- Gemini 3.1 Flash Lite65
Näytetty luku on raadin (3 kielimallia) antamien pisteiden mediaani — keskimmäinen annetuista pisteistä, ei keskiarvo.
Kansa–eliitti-asetelma välittyy kirjoittajan äänessä: veronmaksajat esitetään oikeutetuksi tietämään, kun taas Yle ja sen lobbaus näyttäytyvät eturyhmänä, joka ajaa omaa asemaansa. Asetelma ei ole täysin anti-eliittinen, mutta se on selvästi läsnä: "Ei voi olla veronmaksajien etu...".
4 Kuultiinko kohdetta
Ei kuultu JSN 21-22: kielteisen julkisuuden kohteelle on annettava mahdollisuus vastata samanaikaisesti. Mittaa onko nimettya kritiikin tai puolustuksen kohdetta kuultu artikkelissa. — Artikkelissa kritisoidaan Yleä ja esitetään sen perusteluille vastaväitteitä, mutta Ylen omaa laajaa vastausta tai tarkennusta ei anneta samassa yhteydessä.
5 JSN-arvio
JSN-arvio Arvio Journalistin ohjeiden (JSN) noudattamisesta
Vahvuudet
- JO 15: Otsikko ja ingressi ovat sisällön kanssa linjassa ja kuvaavat pääväitettä (Ylen lobbaus ja julkisuus).
- JO 10: Artikkelissa viitataan nimenomaisesti Iltalehden paljastukseen ja oikeusministeriön uudistushankkeeseen, mikä antaa lukijalle jäljitettävän kehikon.
Heikkoudet
- JO 12: Kiistanalainen väite (lobbaamisen tarkoitus ja salailun motiivi) esitetään vahvasti ilman, että lukijalle annetaan riittävästi lähdekritiikkiä tai tarkempaa aineistoa väitteen tueksi.
- JO 11: Teksti sekoittaa tosiasialta kuulostavia väitteitä ja voimakkaasti arvottavia johtopäätöksiä (esim. "vain yksi syy"), mikä vaikeuttaa erottelua väitteen ja tulkinnan välillä.
- JO 9: Euromääräisiä väitteitä (200 000 euroa, 500 miljoonaa) ei täsmennetä lähteellä tai dokumentilla artikkelin sisällä, joten tarkistaminen jää lukijan varaan.
6 Omaperäisyys
Aihe (Ylen läpinäkyvyys ja julkisuus) on tuttu, ja artikkeli nojaa pitkälti tunnettuun tilivelvollisuuskehykseen eikä tuo uutta aineistolähdettä laajasti esiin.
7 Rivien välistä
Lukijalle jää vaikutelma, että Ylen salailu ei ole periaatteellinen sananvapauskysymys vaan verovarojen käytön peittelyä, jota ajetaan lobbareilla. Jutun sanavalinnat ja esimerkit ohjaavat tulkitsemaan, että avoimuus olisi sekä mahdollista että tehokkuuden edellytys, ja että vastaväitteet ovat tekosyitä.
Vaikuttaisi siltä, että artikkeli rakentaa tarkoitushakuisen syy-seurausketjun (lobbauksen motiivi = salailun tarve) ilman, että se esittää Ylen toiminnalle vaihtoehtoisia, yhtä uskottavia selityksiä tai yksityiskohtaisia tietoja lobbaustoiminnan sisällöstä.
Tämä on tekoälyn tulkintaa, ei mitattua dataa.
8 Propaganda ja pilkka
Propaganda-analyysi IFCNin ja mediatutkimuksen tunnistamat vaikuttamiskeinot
Ylen toimintaa kuvataan arvottavilla ja syyttävillä sanoilla (esim. "pimityshaluja", "irvokas", "surkuhupaisia"), mikä ohjaa lukijan suhtautumista ennen argumenttien arviointia.
Lopussa esitetään, että salailulle voi olla vain yksi syy, mikä kaventaa mahdollisia selityksiä.
Ylen toiminta kehystetään keskeiseksi ongelman lähteeksi (lobbaus ja salailu), jolloin rakenteellisia tai vaihtoehtoisia selityksiä ei juuri käsitellä.
9 Tilastokytkos
Artikkeli käyttää euromääriä ja tekee niiden perusteella johtopäätöksiä: "Yle käyttää joka vuosi yli 500 miljoonaa euroa" ja "Käytännössä Yle käyttää 200 000 euroa". Nämä ovat tarkistettavissa virallisista raporteista ja tilinpäätöksistä, joten tilastokytkös on selvä.
- GPT-5.6 Luna58
- Mistral Small50
- Gemini 3.1 Flash Lite60
Näytetty luku on raadin (3 kielimallia) antamien pisteiden mediaani — keskimmäinen annetuista pisteistä, ei keskiarvo.
Hyödylliset tilastoaiheet
- Ylen vuosittainen verorahoitus (yli 500 miljoonaa euroa)
- Lobbauskulut (200 000 euroa) ja niiden osuus kokonaismenoista
- Julkisuuslain soveltuminen Ylen osakeyhtiömuotoon ja vaikutus tiedonsaantiin
Suositellut lähteet
- Yleisradio
- Tilastokeskus
- Eduskunta
Mitä muut mediat kirjoittavat?
Hae aihetta kaikista medioista kerralla tai poimi median etusivulta jutut, jotka haluat analysoida.
Koosta artikkeleita →